Olen lähdössä kohta äitini luokse kyläilemään, käyn äidin luona siihen nähden harvoin miten lyhyt matka sinne toisaalta on. Olen alunperin muuttanut kotoa pois äidin miesystävän ( kihlatun ) takia, jolla on vakava alkoholiongelma, on erittäin raskasta asua alkoholiongelmaisen kanssa saman katon alla. Koti jonka pitäisi olla turva paikka muuttui paikaksi, jossa oli kaikkea muuta kuin turvallinen olo. Muistan vielä kun nuorempana tulin ystäväni luota kotiin ja ovi oli ''sepposen selällään'' menin sisään ja keittiössä oli äidin miesystävä ja joku toinen. Molemmat olivat niin sekaisin että tuskin ymmärsivät mistään mitään! lattialla oli rikkoutunu kaljapullo ja yhdelle tuolistamme oli pissattu!!! Tulin niin surulliseksi, että heitin kokonaisen lattianpesuneste pullon kokonaan lattialle ja menin itkemään huoneeseeni, silloin päätin että minun on aivan pakko päästä kotoa pois. Tunsin myös harmia äitini puolesta hän teki pitkää päivää töissä ja piti kodin aina puhtaana ja siistinä sekä joka päivä lattoi ruuan ja kohteli miesystäväänsä kuin kuningasta. No se siitä, en ole asunut enää kolmeen vuoteen kotona ja oloni on paljon parempi, kotiin on nimittäin turvallista tulla ja minua on odottamassa yksi ihminen ja kaksi kissaa. Mietin vielä tänäkin päivänä miksi äitini jumaloi ihmistä, joka tekee hänen elämästään välillä niin helvetillistä. Äitini onkaunis sisältä ja ulkoa ja saisi varmasti itselleen kunnon kumppanin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti