Elämässäni on eräs ihminen, joka on kuin tuuliviiri. Eilen sain tämän ihmisen hermostumaan ainoastaan tekemällä juuri niinkuin hän halusi. Hänellä on tapana alkaa laittamaan epämielyttäviä viestejä ja kärjistää asiat olemattomin suuriksi jne. Tiedän, että takana on oma tressi ja pahaolo, jota hän kaataa minun niskaani, mutta pitääkö ystävänkään ihan kaikkea kestää? Varsinkin jos olen vihdoin itse päässyt pahasta olosta ja surusta eroon. Usein, kun saan näitä epämielyttäviä viestejä ja syytöksiä niin mietin ihan tosissani, että pyytäisinkö häntä jättämään minut rauhaan, mutta tuntuu kuin ei olisi sydäntä tehdä niin. Sydäntä jättää toista ''pulaan''?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti