Paniikkiräiriö

Harkitsin asian esille ottamista pitkään, minua suorastaan pelotti ja pelottaa edelleen ottaa asia esille ''julkisesti'', mutta olen vahvasti sitä mieltä, ettei meidän ihmisten tarvitse tai täydy tuoda pelkästään hyviä puolia itsestämme esiin. Tämä on osa minua ja minun elämääni. Kannan kyseistä asiaa mukanani, minne ikinä menenkin ja olen päässyt häpeästä eroon, ainoastaan hyväksymällä asian. Olen aina tiedostanut, koko ''nuoren ikäni'' , että koen toisille ''normaalit'' asiat yllävän vaikeina. Pelkoni vaihtelevat usein, välillä pelkään kävellä kadulla tai istua bussissa, käteni hikoavat ja rintaani alkaa puristaa. Äärimmäisyyksiin oireeni menevät jos tunnen ''kummitus puutumista'' käsissä tai jaloissa sekä huone alkaa keinumaan silmissä. Uskon , että jokupäivä pääsen vielä eroon kyseisistä peloista ja tunteista, mutta kliseisesti sanottuna tässäkin asiassa pitää ottaa aika avuksi.


Olisin kiinnostunut kuulemaan, myös muiden kokemuksia asiasta.

Kuvat : www.weheartit.com